Mulla on julmettu päänsärky! Yleensä en kärsi päänsäryistä, joten uskon tämän johtuvan Synarelasta. Olen myös huomannut lieviä kuumia aaltoja. Etenkin iltaisin tunnen itseni todella lämpimäksi. Viime yönä heräsin siihen, että minulle on kuuma. Loppu yön nukuinkin ilman peittoa. Tämä on aivan uutta minulle, koska yleensä palelen koko ajan. Nukunkin aina yöhousut, pitkähihainen paita ja sukat päällä, jotta en yöllä heräisi siihen, että jäädyn.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Keskiviikko lähestyy. Saa nähdä, miten minulle käy. Onnistunko pistämään itseäni? Kyllähän sitä nyt yhden kerran itseään pistää, mutta kun se pitää tehdä 10 - 14 päivän ajan joka päivä.

 

Muuten olo on yllättävänkin hyvä ja positiivinen. Vihdoinkin tapahtuu jotain sellaista, joka voi johtaa raskauteen. Hymyilyttää ja samalla myös hirvittää!

 

Huomasin tänä aamuna, että mun nenässä rehottaa musta karvapelto (ehkä tuo on hieman liioittelua, mutta karvoja siellä kuitenkin on). En ole aikaisemmin huomannut, että nenässäni olisi karvan karvaa. Olen muutenkin aika karvaton yksilö, joten taitaa tämän pellon lannoitteena olla Synarela. Neljättä päivää sumuttelen, eikä mitään oireita tai tuntemuksia ole vielä ilmaantunut noiden karvojen seuraksi. Saa nähdä, saanko seuraavaksi liittyä miehen seuraksi trimmaamaan nenäkarvoja ja ajamaan partaa.

 

Eräs odotus on nyt päättynyt. Enää minun ei tarvitse odottaa hoitojen alkamista. Ne ovat täällä nyt! <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen aloitin sumuttelemaan Synarela-nenäsumutetta. Olo on jotenkin hämmästynyt ja epäuskoinen. Nytkö ne hoidot alkavat? Oikeasti? Kai se on jo uskottava. Tililtä on kadonnut n. 480 euroa lääkkeisiin. Aamulla yökötti nieluun valunut pahanmakuinen nenäsumute. Jääkaapissa odottaa kaksi pakettia puregoneita valmiina pistoshoitoa varten. Töissä ajatukset harhailevat. Hoidot ovat tosiaankin alkaneet.

 

Pähkinänkuoressa meidän IVF-hoito etenee seuraavasti (jos kaikki menee hyvin);

 

20.3. Käynti Naistenklinikalla. Lääkkeiden osto ja Synarela -nenäsumutteen aloitus

4.4. Käynti Naistenklinikalla. pistoshoidon aloitus

Vko 16 Punktio

 

Hoitojen alkaminen pelottaa. Tunne on kokoajan läsnä. Pelko saa voimaa endometrioosin aiheuttamista kivuista joista olen tänäänkin joutunut kärsimään. Kivut eivät anna minun unohtaa, mitä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Ne imevät toivon pilkahduksia ja muuttavat ne synkiksi varjoiksi lisäämään pelkoa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tämä tie on meidän kuljettava ja kohdatta kaikki se, mitä tuleman pitää. Joudumme ottamaan suuren askeleen kohti sitä tietoa onnistummeko vai koemmeko lopulta katkeran epäonnistumisen. Mitä kaikkea tämä tie tuokaan tullessaan? Entä jos se ei johda mihinkään? Kuinka pitkälle kuljemme? Entä jos kyseessä on umpikuja?

 

Löydämmekö uuden suunnan, uuden tien, toivon?

 

Blogini on maannut bittiavaruudessa yksinään jo tarpeeksi kauan, joten näin vuoden 2007 alun kunniaksi kirjoittelen taas tarinaani tänne.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Käännän katseen hetkeksi taaksepäin.

Vuosi 2006 kului kaikesta huolimatta nopeasti, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. Vuosi oli ehkä elämäni rankimpia. Maaliskuussa 2006 olin laparoskopiassa endometrioosin vuoksi. Leikkauksessa varmistui, että minulla on vaikea endometrioosi. Lääkäri oli kuitenkin toiveikas ja uskoi raskauden onnistuvan ilman hoitoja. Laparoskopiasta toipuminen eteni hieman töyssyisästi ja jouduin jopa uudemman kerran leikkauspöydälle vajaa 2 viikkoa ensimmäisestä kerrasta. Kesä meni kivasti. Kipuja ei ollut ja olo oli muutenkin toiveikas. Toivoin raskauden alkavan. Joka kuukausi koimme kuitenkin pettymyksen kun kuukautiset alkoivat. Loppukesästä mieleen hiipi jo pelko lapsettomuudesta. Elokuussa hakeuduin lääkäriin kipujen vuoksi ja endometrioosin todettiin uusineen. Se oli kova isku päin naamaa. Tuntui, että unelmat murenivat kerta heitolla. Sain kuulla, että meidän kohdalla ainut tapa saada raskaus alkuun olisi koeputkihedelmöitys. Endometrioosi oli tehnyt tuhojaan munanjohtimissa ja ne olivat sykkyräiset. Lääkäri vertasi tilannetta sterilisaatioon. Sain määräyksen syödä e-pillereitä ja lisää kipulääkkeitä. Tämän lisäksi meidät laitettiin jonoon hormonipolille hoitoja varten.

 

Nyt 2007 tammikuun lopussa meillä on aika jatkohoidonsuunnitteluun Hormonipolilla. Se on sitten ensimmäinen askel kohti koeputkihedelmöitystä. Jännittää! Välillä jännitys on malttamatonta ja täynnä toiveita, välillä taas realistisempaa ja seuraavassa hetkessä mieleen hiipii silkka pelko.