Kuntoilu on kivaa! Ei se mun kunto toipuessa kadonnutkaan kokonaan. Jossain vaiheessa tuntui, että ihan turhaan kuntoilin ennen leikkausta. Nyt huomaan ettei se hukkaan mennyt. Pikku hiljaa jaksan liikkua enemmän ja enemmän. Alussa pelkät työmatkat tuntuivat raskailta. Olen jopa ymmärtänyt, että hiljaa hyvää tulee. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen kävin kuntosalilla ja tänään lenkillä. Mieli lepää metsäpolulla hikoillessa. Hassua on se, että jo muutama kuntoilukerta on saanut aikaan sen, että tunnen itseni hieman kauniimmaksi ja laihemmaksi. Ehkä saamattomuuden tunne on hävinnyt, kun tunnen tehneeni jotain. Niin monesti viimeisimmän kuukauden aikana olen suunnitellut lähteväni kuntosalilla tai lenkille, mutta jäänyt sitten sohvalle löhöämään pettyneenä itseeni. Olisinpa ymmärtänyt antaa itseni toipua ja levätä ilman huonoa omatuntoa. Huomenna menen kuntosalille, jos mieli tekee. Jos mieli tekeekin jäädä sohvalle, niin teen sen tyytyväisenä ilman huonoa omatuntoa.