Pyörittelen taas puhelinta kädessäni. Tarvitsen apua selviytyäkseni masennuksesta ja syömishäiriöstä. Yksin en selviä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen käynyt kaksi kertaa keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Toisen keskustelun lopputulos oli se, että sain puhelinnumeron terveyskeskuksen psykologille. Tietenkin tämä psykologi on juuri nyt lomalla ja palaa töihin vasta juhannuksen jälkeen. Psykiatrinen sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että kelan tukea en ehkä saa, koska syömishäiriöni tai masennukseni ei ole aiheuttanut sairaslomia. No, ei olekaan, koska en halua olla sairaslomalla yksin kotona. Silloin ahmisin. Sairaslomalla olen ollut endometrioosin aiheuttamien kipujen ja leikkauksen vuoksi tämän vuoden puolella yhteensä 2,5kk.. Sairasloma syömishäiriön tai masennuksen vuoksi ei mielestäni ole edes hyväksyttävää. Miten edes voin ajatella noin? Itse asiassa kaikki muut ihmiset voivat olla sairaslomalla mielenterveydellisten syiden vuoksi, mutta en minä. Joka aamua minulla ahdistaa töihin meneminen enemmän ja enemmän. Pelkään, että kohta en pysty menemään töihin. Pelkään, että joku huomaa, miten huonossa kunnossa olen.

Olen laskeskellut riittäisikö rahani yksityiseen terapiaan ilman mitään tukia. Rahat ehkä saisin raavittua kasaan, mutta mistä löytäisin itselleni terapeutin. En ole saanut itseäni vielä aloittamaan soittorumbaa terapeuteille. Nyt se tuntuu vielä vaikeammalta. Olen normaalipainoinen, ulospäin en näytä syömishäiriöiseltä. Minun pitäisi siis apua saadakseni olla näkyvämmin sairas ja muutenkin paljon häiriöisempi.