Tänään aamulla herättyäni punnitsin itseni. Ilokseni huomasin, että vaaka näytti 64,9kg. Edellisessä aamupunnituksessa tiistaina 13.6. vaaka näytti 65,6kg. Jotain on alkanut tapahtumaan. :-) <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Maaliskuussa minulle tehtiin suunnitellusti laparoskopia, jossa irroteltiin kohtu, munasarjat ja suoli toisistaan. Ne olivat olleet yhtenä myttynä kiinnittyneinä toisiinsa. Leikkauksesta toipuminen oli kohdallani vaikeaa. Aluksi toipuminen lähti hyvin etenemään. Olo oli suorastaan kivuton. Leikkauksen jälkeiset haavakivut olivat yllättävän vähäisiä verrattuna kipuihin, joista kärsin endometrioosin takia ennen leikkausta. Olin toiveikas, mutta sitten tulikin takapakkia ja roimasti. Huhtikuun alussa eräänä aamuna sain kokea järkytyksen. Vuodin verta vaginasta ja paljon. Naistenklinikalla jouduin uuteen leikkaukseen. Hemoglobiini pääsi tippumaan 78. Päästyäni toistamiseen kotiin ajattelin, että eiköhän tämä nyt tästä, mutta jouduin vielä pääsiäisenä osastolle verenvuodon vuoksi tiputukseen.

Nyt kun mietin asiaa, niin ymmärrän, miksi kuntoilun aloittaminen tuntui niin tahmealta. Usean viikon ajan yritin pakottaa itseäni kuntoilemaan, koska luulin haavojen parannuttua voivani taas liikkua normaalisti. En ymmärtänyt, että toipuminen oli vielä kesken, eikä anemiakaan asiaa helpottanut. Olin todella väsynyt niin fyysisesti, kuin henkisestikin.

Nyt tuntuu hyvältä! Hemoglobiini on alkanut nousemaan ja olo on kohentunut todella paljon. Jaksan tehdä muutakin kuin nukkua. Kaikkein parasta on se, että liikkuminen tuntuu taas hyvältä, todella hyvältä.