Ostin tänään Vauva-lehden. Olen jo useamman kerran silmäillyt lehteä lehtihyllyssä, mutta sinne se oli aina silti jäänyt. Joka kerta lehtihyllyn ohi kulkiessani lehden etukannen teksti LAPSETTOMUUSEKSTRA kirkui minulle. Halusin palavasti tietää, mitä lehdessä kerrottaisiin lapsettomuudesta. Kuitenkaan en halunnut lukea lehteä. En halunnut tietää. Halusin unohtaa. Halusin olla huoleton raskautta yrittävä nainen vaaleanpunaiset lasit silmillään. Enhän minä ole lapseton. Ei minulle vielä lapsia ole, mutta raskauden yritystäkin on niin vähän takana, että en mitenkään voi olla lapseton. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään lehti tarttui käteeni ja kiikutin sen kotiin. Yleensä luen ostamani lehden heti kannesta kanteen, mutta tämän lehden nakkasin puoli huolimattomasti sohvalla. Luen sitten kun ehdin tai huvittaa. Vasta illalla avasin lehden. Selasin sen nopeasti läpi. Pysähdyin silmäilemään lapsettomuusekstran sivuja. Silmiini hyppi sana endometrioosi useastakin kohdasta. En halunnut lukea. Halusin sulkea silmäni ja unohtaa!

Nyt lapsettomuusekstra on luettu. Ei siinä mitään ihmeellistä ja mullistavaa ollut. Kaikki oli jotenkin liian tuttuakin. Itkin.