Tapasin tänään Naistenklinikalla minut leikanneen lääkärin. Hänen uutiset olivat hieman positiivisempia, kuin edellisen lääkärin. Vasen munasarja näytti normaalilta, tosin munanjohdin oli sykkyräinen (tämä oli jo tiedossa), oikeassa munasarjassa oli endometriooma. Kohtu näytti hyvältä ja liikkui vapaasti. 17.8. näkyneet kystat olivat olleet onneksi toiminnallisia ja olivat nyt hävinneet. Lääkärin mukaan raskaus on edelleenkin mahdollista ilman mitään hoitoja. Kuitenkin hän suositteli meitä menemään hoitoihin, jotta raskaus saataisiin mahdollisimman pian alkamaan, eikä endo ehtisi kovin riehaantua. Uutta leikkausta hän ei suositellut, koska siinä jouduttaisiin turhaan poistamaan myös tervettä munasarjakudosta. Eli nyt keskitämme kaiken voimamme, tahtomme ja taitomme raskaaksi tuloon. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lääkäri käynnin jälkeen olo oli hetken rauhallinen ja pieni toivo oli herännyt sisälläni. Me saisimme lapsen. Minusta tulisi äiti. Toivon pilkahduksesta huolimatta minä löysin itseni lohduttamasta itseäni jäätelöannoksella ja vielä toisellakin. En halunnut kohdata tunteitani, epävarmuutta, pelkoa ja surua. Halusin unohtaa hetkeksi. Niinpä lapoin naamaani makeaa jäätelö ja kävelin kotiin sokerihumalasssa hokien itselleni, että huomenna alkaa laihdutuskuuri, se viimeinen. Kotona tuli itku.