Tein tänään rentoutusharjoituksia ja etsiskelin voimaeläintäni. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
"Jokainen muinainen kulttuuri pitää sisällään voimaeläinhahmot eri muodoissaan. Voimaeläimet ovat suojelevia henkiä jokapäiväisessä elämässä ja jopa nykyään vanhemmat antavat lapsilleen, usein tietämättään, voimaeläimen turvaamaan lapsen unen yön yli eli karhun pehmolelun muodossa. Pohjois-Amerikan intiaanien mukaan sinulla on yksi voimaeläin vasemmalla ja toinen oikealla puolellasi kulkemassa kanssasi. Sinulla on opas myös sisälläsi, se verhoaa ja ympäröi olemustasi. Tämän voimaeläimen kautta saat henkilökohtaisen voimasi ja muovaat elämänpolkuasi. Nämä voimaeläimet, hengellisen kasvun oppaat, saattavat ilmestyä uniisi tai näkyihisi opastaakseen ja suojellakseen sinua matkasi varrella. Ne kuvaavat Suurta Henkeä tai jotain mistä niiden on selvittävä: sinun kykyjäsi, lahjojasi ja haasteitasi.
Henkioppaan valinta: Voimaeläimet saattavat kutsua sinua unissasi tai ilmestyä alitajuntaasi. Voit myös valita hoitavaksi oppaaksesi juuri sen, jonka haluat esimerkiksi sen suojelutarkoituksen mukaan. Oheisista luetteloista näet kunkin eläimen merkityksen alligaattorista vyötiäiseen, niiden parantava voima yhdistää sinut Suuren Hengen mysteereihin." Lainattu sivuilta http://www.energiakeskus.com/energiasivut/native-american-voimaelaimet-1.php
Tässä matka alitajuntaani eli mitä tapahtui pääni sisällä rummun soidessa.
Kävelin metsässä yksin. Nautin luonnon äänistä, väreistä ja tuoksuista. Tunsin, että kanssani kulki myös joku muu. En ollutkaan enää yksin. Kuljimme samaan suuntaan. Hetken päästä näin viiden metrin päässä sivullani suuren tumman ruskean hirven, jolla oli suuri sarvikruunu päässään. Pysähdyin. Hirvikin pysähtyi. Hirvi käänsi katseensa minuun. Näin sen tummat silmät. Jatkoimme matkaa samaan suuntaan. Tuuli suhisi puissa. Tuoksui lumelta. Ehkä pian sataa ensilumi ajattelin. Jaoin ajatuksen lumesta hirven kanssa.
Yhtäkkiä hirvi olikin aivan vieressäni. Olisin voinut koskettaa sitä, jos olisin ojentanut käteni, mutta en tehnyt niin. Pysähdyin. Hirvi tuli lähemmäksi. Se käveli niin läheltä minua, että karkeat karvat koskettivat kasvojani. Minä seisoin paikallani. En pelännyt. Hirvi tuli uudestaan luokseni ja käveli taas niin läheltä minua, että karvat koskettivat minua. Nyt ojensin käteni ja annoin sen tuntea hirven liikkeet sen kävellessä ohitseni. Kuulin tuulen puissa. Hirvi oli jatkanut matkaansa ja minä seurasin sitä. Ilmassa tuoksui lumi.
|
HIRVI |
|
Pääteema: Itsekunnioitus, itsepäisyys, kestävyys, jatkuvuus.
|
Kommentit